"KURKIMÄKI RAKENTUI SAVON RADAN VARTEEN"


KURKIMÄEN KYLÄN HISTORIA

Kurkimäki on osa Vehmasmäen, Sotkanniemen ja Pellesmäen muodostamaa kylärypästä, joka sijaitsee parisenkymmentä kilometriä Kuopion eteläpuolella. Maastoltaan alue on kuin Savo pienoiskoossa, kun laskeudutaan Vehmasmäen korkeilta mäiltä Sotkanselän rannoille. Mänty- ja kuusimetsien keskellä on jääkauden muovaamia pieniä järviä ja lampia, joista osa on vuosituhansien kuluessa soistunut.


Ensimmäiset vakituiset asukkaat tulivat Etelä-Savosta 1500-luvun alkupuolella. Tiettömien taipaleiden takana oleville eräsijoille matkattiin vesireittejä pitkin. Tiestökin alkoi vähitellen kehittyä ja alueen läpi pohjois-etelä suunnassa kulkevaa Mikkelin-Oulun välistä valtatietä alettiin suunnitella jo 1600-luvulla. Tiestä tuli valtakunnallisestikin tärkeä ja seuraavalla vuosisadalla se muodosti valtaväylän.

Liikenteellisesti eräs tärkeimmistä tapahtumista oli Savon Radan rakentaminen 1880-luvulla ja Kurkimäen aseman rakentaminen. Kurkimäkeä ei ollut kylänä ennen tuota itse asiassa olemassakaan. Rautatie kehitti taajamaa nopeasti ja aseman lähiympäristöön perustettiin Kuopion eteläisten kylien ensimmäiset kaupat.


1890-luvun alkupuolella rakennettiin yhdystie Pellesmäestä, Kurkimäen aseman kautta Karttulaan. Alueelle tuli myös pienteollisuutta ja vaikka se jäi lyhytaikaiseksi, väestön sosiaalinen rakenne muodostui erilaiseksi vanhoihin emäkyliin verrattuna. Kurkimäestä alettiin käydä muita aikaisemmin työssä Kuopiossa ja vieraan palveluksessa työssä käyviä siellä olikin enemmän kuin muissa kylissä. Vuosisadan alussa tuolitehdas oli merkittävä työllistäjä, vaikka sen toimintakausi (1906-1912) jäikin varsin lyhyeksi.     

KURKIMÄEN ASEMA

Rautatiellä on ollut keskeinen merkitys Kurkimäen kylän kehitykselle. Jo vuosisadan alussa se mahdollísti tuolitehtaan tuotteiden kuljettamisen perinteistä markkina-aluetta laajemmalle. Myös Syvänniemeltä Kurkimäen asemalle tuodut hiilet ja rullat kuljetettiin edelleen rautateitse. Syvänniemen Sourun rautaruukilta vedettiin talvella rautaharkkoja Kurkimäen asemalle.


Sourulta tulevan liikenteen loputtua Kurkimäen asema alkoi kehittyä vilkkaaksi puutavaraliikenteen lastauspaikaksi jo ennen sotia. Varsinainen kukoistuskausi alkoi sodan jälkeen 1940-luvulla ja on jatkunut aina nykypäivään saakka. Parhaina aikoina saattoi lähteä junissa puutavaraa päivittäin 30 vaunua. Sotien jälkeen Kurkimäki olikin Suomen tärkein puutavaran lastauspaikka.


KURKIMÄEN VESITORNI

Kurkimäen vesitorni tunnetaan ennemmin maamerkkinä kuin historiansa ansiosta. Monia kuitenkin askarruttaa tuon kauniin rakennelman alkuperäinen tarkoitus. Kurkimäen ratapihalla sijaitsi vesitorni, johon pumpattiin vettä Laukaanjoen takana sijainneesta pumppuhuoneesta. Vesitornista vettä syötettiin ratapihalle ja edelleen vetureiden tenderiin. Vettä tarvittiin höyryvetureiden höyryn kehittämiseen. Talvella asemamiesten tuli lämmitti tornissa ollutta vesisäiliötä, ettei vesi jäätyisi pakkasella.

KAUPPA JA KAUPPIAITA KURKIMÄESSÄ


KURKIMÄEN KYLÄKAUPAN HISTORIA

Savon radan rakentamisen jälkeen alkanut väestönkasvu loi paineita kaupan perustamiselle. Ensimmäisinä ehtivät asialle osuustoimintamiehet, jotka perustivat v. 1904 Kurkimäen Osuuskaupan. Kansalaissodan jälkeen Kurkimäkeen tuli myös OTK:laisen Osuusliike Työkansan myymälä. Myöhemmin se muutti nimensä Ol. Kallaksi. Näiden lisäksi kylässä oli myös pari yksityiskauppaa. 


Sotien jälkeen kyläkaupat näyttävät menestyneen hyvin. Kurkimäkeen rakensi Kuopion Osuuskauppa 1950-luvulla uuden myymälän. Osuuskauppa lopetti toimintansa v. 1985. Kurkimäen entisen Kyläkaupan (M-Kurjetar) juuret yltävät 1940- ja 1950-luvun vaihteeseen, jolloin kaupan rakennuttivat Taavetti ja Amalia Heikkinen. Tenovirrat ostivat kiinteistön v. 1952 ja perustivat kaupan nimeltä M.J. Tenovirta. Kauppa kulki Tenovirran kauppana omistajansa Martti Johannes Tenovirran mukaan vuoteen 1962 asti. Silloin kauppa muutti nimensä Kurkimäen Talouskaupaksi ja kauppiaaksi vaihtui Veli-Martti Tenovirta.

”Alkuaikoina jauhot, sokerit yms. säilytettiin hinkaloissa ja asiakkaille mitattiin vaa’alla heidän ostamansa tuotteet. Maidon ja leivän myynti oli 50-luvulla vähäistä, koska lähes joka taloudessa oli tuolloin vähintään yksi lehmä ja leivätkin leivottiin itse. Kahvikin myytiin alkuaikoina papuina ja kauppaan hankittiin mylly, jolla se saatiin jauhettua. Kaupan käyntiä helpotti huomattavasti sähköt, jotka saatiin v. 1954.”


Vuodesta 1966 lähtien kauppaa hoiti kauppiaspariskunta Leena ja Veli-Martti Tenovirta. Vuonna 1983 nimi vaihtui Kurkimäen T-Kauppa Ky:ksi. 90-luku oli kauppiaille tiukkaa aikaa, laman myllertäessä Suomessa. 1996 oltiin tultu myynnillisesti siihen pisteeseen, että kaupan jatkaminen ei ollut enää taloudellisesti kannattavaa. Yhteistyössä kyläyhdistyksen ja ennen kaikkea sen silloisen toimeliaan puheenjohtajan, Taisto Hietikon kanssa ryhtyi kauppiaat suunnittelemaan kaupan tulevaisuutta. Pian kaupalle hankittiin kylän yhteinen internetpiste, kahvila, paistopiste ja muutenkin toiminta alkoi piristyä. 

Myös kyläläiset heräsivät huomaamaan, että kylällä tarvitaan kauppa ja että se säilyy vain jos sen palveluja käytetään. Vuonna 1999 kauppiaaksi vaihtui Outi Tenovirta ja vuonna 2005 Harri Tenovirta. 2007 vuonna Tenovirran perheen 55 vuoden kauppiasaika päättyi Harrin siirtyessä kohti uusia haasteita. Markku Virta ja Tiina Rossi toimivat kauppiaina 2007-2012, jonka jälkeen kauppiaina aloittivat kauppiaat Tiina Virta ja Taru Colley. 


Kyläkauppa loppui kylältä vuonna 2019.

KELOKYLÄN HISTORIA

TAUKO- JA RETKIPAIKKA VAPAASEEN KÄYTTÖÖN

Kurkimäen kyläyhdistys on vuokrannut kaupungilta maat Putkinotkontien varrelta, pururadan ja valaistun hiihtoladun vierestä. Alueelle on rakennettu laadukas retki-, tauko- ja virkistysalue yleiseen käyttöön. Alueella on 2/3 katettu kotalaavu tulisijalla ja 12 aikuisen ruokailuryhmä kelosta, esiintymislava ja varastotilat, ulkotulipaikka penkkeineen, liiteri polttopuineen, kompostoiva kuivikekäymälä, piha jossa tilaa puolijoukkueteltalle, parkkipaikka, kaivo, lipputanko, häkit polttopuiden kuivatukseen, istutettuja puita, kurkiaiheinen tuuliviiri, valaistus ja riistakamera.


"Haluamme alueesta yhteisen kokoontumispaikan ja olemmekin kiinnittäneet suunnittelussa huomiota alueen valoisuuteen, viihtyisyyteen ja käytettävyyteen."


Avustus-, lahjoitus- ja mainostuloja sijoitimme kohteeseen n.40000€, tarvike- ja palvelulahjoituksia saimme n.12000€ arvosta ja omaa rahaa laitoimme n.3000€. Kaikki miestyötunnit suunnittelu-, valvonta-, rahoituksenhankinta-, metsänraivaus-, purku-, tarvikkeiden hankinta-, maanrakennus-, rakennus- ja sähkötöissä on toteutettu talkoilla ilman minkäänlaista korvausta, tunteja meni arviolta n.4000. Hankkeeseen piti olla toimenpidelupa, pääsuunnittelija, vastaava mestari ja sähkötöiden johtaja.


Työt aloitettiin 7.9.2013 metsänraivauksella ja lopputarkastus pidettiin 2.12.2015.  Avajaiset pidettiin uudenvuodenaattona 31.12.2013 paikallisten yrityksien sponsoroimalla ilotulituksella höystettynä, ja kävijöitä avajaisissa oli arviolta n.400. Sen jälkeen aluetta on käyttänyt mm. koulu, eskari, päiväkoti, partio, hiihtäjät  ja retkeilijät.  Vuonna 2014 kotalaavuun laitettiin pihakivet ja uusi tulisija, sekä pihan pinnat viimeisteltiin. Uuden vuoden juhla ja ilotulitus pidettiin toisen kerran 31.12.2014. Juhlassa arpajaiset suoritti Marco Hietala, Nightwish. Vuonna 2015 rakennettiin esiintymislava ja varastotilat, pihaa suurennettiin ja hiihtolatua siirrettiin, jolloin vanha ura saatiin autotieksi.